maanantai 16. toukokuuta 2011

Monikulttuurinen maanantai - Yangzom Brauen: Tiibetin tyttäret

Yangzom Brauen: Tiibetin tyttäret.
Kustantaja: Ajatus Kirjat (Gummerus), 2011.
Suomentanut: Riitta Virkkunen.
Sivuja: 382.
Genre: Elämäkerrallinen tietokirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Kolmekymppinen näyttelijä ja Tiibet-aktivisti Yangzom Brauen kertoo Tiibetin tyttärissä perheensä naisten tarinan kolmen sukupolven ajalta. Brauen on syntynyt isänsä kotimaassa, Sveitsissä, ja asunut koko ikänsä länsimaissa, mutta tiibetiläisyys on aina ollut merkittävä osa häntä äidin ja isoäidin ansiosta.


Kirja keskittyy kertomaan ennen kaikkea Kunsangin, Yangzomin isoäidin ja tiibetiläisen nunnan, uskomattoman elämäntarinan. Hän viettää yksinkertaista ja onnellista elämää Tiibetin vuoristossa, kun kiinalaisjoukot miehittävät maan ja alkavat vainota buddhalaismunkkeja ja -nunnia. Kunsang pakenee miehitystä tyttärensä Sonamin kanssa Intiaan, jossa he tutustuvat Tiibetin asioista kiinnostuneeseen ja ystävälliseen sveitsiläismieheen, joka rakastuu Sonamiin ja haluaa viedä tämän äiteineen luokseen Sveitsiin.


Valtaosa kirjasta käsittelee äidin ja tyttären moninaisia vaiheita Tiibetissä sekä Intiassa, mutta viimeisessä kolmanneksessa kerrotaan Molan (Kunsang) ja Sonamin sopeutumisesta Eurooppaan, sekä Yangzomin ja tämän veljen kasvusta kahden kulttuurin vaikutuksen alaisina.


Molan tarina on tosiaan uskomaton ja ansaitsee tulla kerrotuksi. Mola on maallistuneen eurooppalaisen silmin hyvin erikoinen vahvassa buddhalaisuskossaan ja tuolle uskolle lähes täysin omistautuessaan. Hän on myös kiehtova ja mielenkiintoinen hahmo. Tiibetiläisten sorto ja kadotetut oikeudet ovat asioita, joista voisi Kiinan nousevaa talousmahtia kumartelevassa maailmassa puhua enemmän. Siksikin tämä kirja on tärkeä. Harmi vain, ettei se ollut minusta kovin hyvä.


Tietokirjahan tämä on, mutta olisin silti kaivannut sen tarinankerrontaan vetävämpää otetta. Ymmärrän, että kirjoittaja on halunnut merkitä ylös pienetkin hänen isoäitinsä kertomat yksityiskohdat. Ne onkin varmasti ollut syytä kirjata jälkipolvia varten, mutta ihan kaikkia ei olisi ollut välttämätöntä sisällyttää tähän teokseen. Ymmärrän myös, että itse kirjoittajan tarina on haluttu kertoa, mutta kirjan epäkiinnostavin osuus oli minusta loppu, jossa selvitettiin Yangzom Brauenin näyttelijänuran etenemistä.


Hienointa Molan tarinan ja elämänfilosofian selvittelyn lisäksi oli lukea monipuolisesta, lahjakkaasta ja poliittisesti aktiivisesta perheestä, jossa kirjoittajan on ollut selvästi hyvä kasvaa. Olenhan kiinnostunut monikulttuurisuuden toteutumisesta ja toimimisesta arjessa, perheessä ja yhteiskunnassa. Eikä kirja huono ole, älkää käsittäkö väärin. Se vain olisi voinut olla vielä parempi.


Olen iloinen, että luin tämän kirjan, vaikka olisin toivonut sen olleen tiiviimpi ja vetävämmin kirjoitettu. Asiaproosa tai narratiivinen tietokirjallisuus on kiehtova, mutta vaikea laji. Tästäkin saisi hienon aiheen romaaniin, mutta on selvä, että myös pelkkiin faktoihin perustuvalla kirjallisuudella on paikkansa ja tilauksensa. 


Mitä kertovia tietokirjoja suosittelisitte lukijalle, joka haluaa viihtyä myös faktojen parissa?

7 kommenttia:

  1. Ihan liian harvoin tulee luettua tietokirjoja, mutta tässä on sellainen aihepiiri, että kiinnostaisi!

    VastaaPoista
  2. Olen odottanut tätä kirjaa kiihkeästi koko kevään, ja sain tämän juuri kirjaston varausjonosta käsiini. Muutama pikalaina pitää lukea ensin alta pois, mutta sitten minäkin pääsen tähän käsiksi. :)

    Aihepiiri kiinnostaa, ja Tiibet on yksi ehdottomista haavematkakohteistani, odotan kirjalta siis melko paljon... Toivottavasti en liikoja?

    VastaaPoista
  3. Susa, lue ihmeessä, vaikka tosiaan yksityiskohtainen kerronta ainakin minua puudutti välillä. Paljon tässä oli kuitenkin hyvää ja mielenkiintoista.

    Sara, toivottavasti et odota liikoja. En kyllä usko - nämä ovat niin subjektiivisia juttuja. Luulen, että niissä kohdissa, jotka minusta välillä tuntuivat pitkäpiimäisiltä, sinun Tiibet-innostuksesi kantaa sinut heittämällä yli. Kun on ollut puhetta näistä paikoista ja alueista, jotka kiehtovat, niin minulle Aasia ei yleisesti ottaen ole mitenkään hirveän lähellä sydäntä.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoiselta kuulostaa!

    Eat Pray Loven voisi sanoa olevan samaan aikaan sekä fiilistelyromaani ja tietokirja. Jos siis on kiinnostunut eri filosofioista, joogasta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Itse hurahdin kirjaan täysin.

    VastaaPoista
  5. Mä olen joskus pyörittänyt tätä kirjaa käsissäni. Jotenkin ajattelin, että kirja ei olisi kiinnostava kuitenkaan. En nyt muista miksi, mutta tuli sellainen olo, että ei ole hyvin kirjoitettu. Voi olla, että pitää kuitenkin lukea jossain vaiheessa, kun mä taas olen kallellaan Aasiaan päin.

    VastaaPoista
  6. Tuli mieleeni suositella sinulle erästä viime vuonna lukemaani tietokirjaksi laskettavaa teosta: Mirja Tervon Huimaavat korot. Kirja kertoo osuvasti nykyajasta, naiseudesta ja amerikkalaisuudesta. Se on nopealukuista, sujuvaa tekstiä, aihepiiriltään tavallaan kesäisen kepeä mutta kuitenkin sisältää vähän synkemmänkin, ahdistavan puolen. Salla Brunou on kirjoittanut kirjasta blogissaan hienon kuvauksen, liitän sen tähän: http://sbrunou.blogspot.com/2010/08/mirja-tervo-huimaavat-korot.html

    VastaaPoista
  7. Kultsin kämppä, tervetuloa Kirjavaan kammariin! :) Minäkin pidin kovasti Eat, Pray, Lovesta, ja se on kyllä hyvä esimerkki viihdyttävästä tietokirjasta. Bloggaukseni kirjasta löytyy täältä:

    http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/04/tietotorstai-elizabeth-gilbert.html

    Mari A., kyllä minä kuitenkin uskaltaisin suositella tätä Aasiasta erityisen kiinnostuneille. :)

    Sara, kiitos vinkistä! Olen kirjasta kuullut ja laittanut sen korvanikin taakse, mutta nostan tämän ansiosta sen sijoitusta TBR-listalla ylemmäs. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...