Kirjahyllykeskiviikko: Uusia, klassikkopainotteisia hankintoja Akateemisen alesta

Joulunjälkeiset kirjakauppojen alennusmyynnit pitivät huolen siitä, ettei lähiaikojen kirjahyllykeskiviikkoina tarvitse erityisesti vaivata päätään aihevalinnoilla. Ensimmäisenä esittelen hamstraukseni Akateemisen kirjakaupan, tai tarkemmin sanoen sen verkkokaupan, alesta. Pahin ansa oli selvästi SKS:n kivan klassikkosarjan halvat hinnat..

Jonathan Franzen: How to Be Alone


Mutta esitelläänpä ensin nämä muut hankinnat. Kirjoitin ylle ensin vahingossa "hot to be alone". Hmm, freudilainen lipsahdus urautuneelta perheenäidiltä? ;D No, hihittely sikseen, Franzen on vakava asia. Arvostukseni häntä kohtaan ei tule yllätyksenä, jos on lukenut tämän tai tämän jutun. Sopivasti alesta löytyi juuri tämä Franzenin esseekokoelma, kun Siltala julkaisee ihan pian suomeksi sen toisen ilmestyneen, eli Epämukavuusalueen.

Richard Powers: Laulut joita lauloimme


Powers on kiinnostanut jo kauan, etenkin tämä teos. Musiikkia, rasisminvastaisuutta, juutalaisuutta, pohjoisamerikkalaisuutta... Olen aika innoissani, mutta hillitön järkäle tämä on, ihan pikkuisen vajaat tuhat sivua. Kirjaa on suositellut ainakin Leena Lumi, jonka muutaman vuoden takainen arvio löytyy yhä täältä.

Minna Canth: Salakari


Ja sitten kotimaisiin klassikoihin. En ole varma, mitä kaikkea olen lukenut Canthilta, mutten ainakaan tätä. Ja ainakin olen lukenut yhden suursuosikkini Hannan, joka on makuni mukainen psykologinen realismin taidonnäyte. Mieleen on jäänyt myös huomattavasti osoittelevamman yhteiskunnallinen Työmiehen vaimo. Canth palasi taas mieleeni, kun luin Panu Rajalan kirjoittamaa Juhani Ahon elämäkertaa. Kiehtova, lahjakas nainen, tämä Minna Canth!

Maria Jotuni: Kun on tunteet; Tyttö ruusutarhassa


Maria Jotuni on kohdallani siitä hassu kotimainen klassikkokirjailija, etten ole ihan varma, olenko lukenut häneltä mitään. Hassua siis ei ole se, etten välttämättä ole lukenut, sillä minulla on kyllä monia muitakin klassikkoja lukematta, vaan se etten muista varmaksi. Oletetaan nyt edukseni, että olen lukenut. Ainakin olen lukenut paljon Jotunista, ja kuvittelen jopa pitäväni hänen tuotannostaan. Eh.

Arvid Järnefelt: Minun Marttani


Tämän ostin siksi, että jostain syystä en kauheasti syttynyt Järnefeltin Isänmaalle, vaikka sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla minun, realismi-intoilijan, mieleen. Halusin testata Järnefelt-mielipidettäni uudelleen. Minun Marttani on tosin ilmestynyt noin 35 vuotta Isänmaata myöhemmin, joten kirjoilla ei ole välttämättä paljonkaan yhteistä. Ehkä kannaltani hyvä niin. Mutta varmasi Isänmaakin on oikeasti hyvä, Amma ainakin tykkäsi kovasti.

Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta


Linnankoskelta olen lukenut vain novellin Hilja, maitotyttö, mutta siitä pidin niin paljon, että halusin ostaa tämän. 


Laulusta tulipunaisesta kukasta on kirjoittanut ihan äskettäin Morre.

L. Onerva: Mirdja


Nuorena yhteiskuntahistorian opiskelijana osallistuin humanistisen tiedekunnan poikkitieteelliselle kurssille, jolla tutkittiin sosiaalihistoriaa kaunokirjallisuuden avulla. Kurssin muut osanottajat taisivat melkein kaikki olla kirjallisuuden opiskelijoita, ja tuolloin minulle aivan vierasta lajia. Ryhmätyötilanteessa tuntui, että kaikki puhuivat Mirdjasta ja halusivat tutkia sitä. Teos oli minulle silloin vielä outo, enkä ole sitä vieläkään lukenut, mutta kohtapa luen. Ha! L. Onerva henkilönä ja runoilijana on toki tuttu.

Teuvo Pakkala: Elsa; Pieni elämäntarina


Pakkalalta olen lukenut aiemmin Vaaralla, josta pidin tosi paljon. Elsa on tuon romaanin sisarteos, toinen "Vaaralaisromaaneista", jotka kertovat Oulun Vaaran työläiskaupungin asukkaista. Myös Pieni elämäntarina kuulostaa todella mielenkiintoiselta, jopa hurjalta. Pakkalakin oli realisteja, tosin naturalismiin päin kallellaan. Morre on kirjoittanut Elsastakin, samoin kuin Nanna.




Siinäpä hankinnat Akan alesta. Lähiaikoina täytyy avautua vielä myös Suomalaisen kirjakaupan ja etenkin AdLibriksen alesortumista. "My name is Karoliina, and I'm a bookaholic.."