maanantai 6. helmikuuta 2012

Miesten maanantai - Johan Bargum: Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus (Seglats i september).
Kustantaja: Tammi, 2012.
Suomentanut: Marja Kyrö.
Kansi: Helena Kajander.
Sivuja: 120.
Genre: Arvoituksellinen pienoisromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Hänellä oli pitkä ja kapea, aavistuksen viisto nenä. Hänen silmissään uinui uni; raskaat silmäluomet, vaaleat, terävänurkkaiset kulmakarvat. Mietin, kuka hän oli ja miksi ihmeessä en ollut tavannut häntä jo kauan, kauan sitten."


Olen aivan tavattoman ihastunut tähän kirjaan. En vain osaa sanoa siitä paljonkaan. Syyspurjehdus on lyhyt mutta tiheä. Se on arvoituksellinen. Paljon en voisi sanoa, vaikka osaisinkin, etten vain paljastaisi mitään. Vaikken kyllä tiedä, ymmärsinkö lopulta mistä oli kyse.


Tästä tulee yksi harvoista kirjoista, joihin palaan uudelleen. Todennäköisesti monta kertaa - ehkäpä joka syksy. Jonakin syksynä minulle saattaa valjeta, kenen sanaan kirjassa voi luottaa, mitä todella tapahtui ja kuka Elin lopulta oli. Vielä en tiedä, mutta arvoitus kiehtoo mieltäni.


Entä mitä selvästi merkittävä Rufus-koira symboloi?


Helena Kajanderin kaunis kansi tekee kirjalle oikeutta. Myös kansipaperi on ihanan tuntuista niin, että kirjaa tekee mieli silitellä. Teksti on kaunista, välillä lyyristä ja unenomaista, välillä jotakin ihan muuta, mutta yhtä jännittävää:


"Saako olla suklaakaramelli? Marianne, niitä on ollut kaupan niin kauan kuin minä muistan. Joskus puoli vuosisataa sitten muuan kauppias oli asettanut siirtomaatavaraliikkeensä ikkunaan - kauppoja kutsuttiin siihen aikaan sillä nimellä - suuren lasipurkin täynnä Marianne-karamelleja. Ihmisten piti arvata, montako purkissa oli. Minä sanoa täräytyin yhdeksänsataaseitsemäntoista. Ja voitin ne kaikki yhdeksänsataaseitsemäntoista karamellia ja matkan Roomaan. Mutta olin vasta kolmentoista, joten äiti oli vakaasti sitä mieltä, että hänen piti lähteä mukaan, ja niin hän raahasi minua ympäri kaiken maailman raunioita ja tanssi iltaisin tummatukkaisten miesten kanssa, mikä tuntui melkein hävettävältä. Karamelleissa ei sinänsä ole paljonkaan suklaata, saa imeskellä paksun piparminttukerroksen pois ennen kuin pääsee pieneen suklaiseen ytimeen, ja siihen menee aikaa. Toivottavasti teillä ei ole kiire."


Bargumin teksti on kaikessa monikerroksisuudessaan yksinkertaista. Jopa siinä määrin, että haluaisin oikeastaan kokeilla lukea tämän seuraavalla kerralla alkukielellään ruotsiksi.


Tarinassa on paljon vihjeitä ja symboliikkaa, mutta minua kiinnostaisi tietää, onko kaikki lopulta suurta huijausta. Bongasin joitakin epäjohdonmukaisuuksia, jotka saattavat olla virheitä tai sitten niilläkin on merkityksensä. Esimerkiksi ensin annetaan ymmärtää, että Olofia kuulusteleva komisario purjehtii myös, myöhemmin taas, ettei harrastus ole hänelle tuttu. Tapahtuuko kaikki sittenkin vain Olofin pään sisällä? Olof häiritsee minua monella tavalla muutenkin.


Kirjasta muuten saisi varmasti vielä enemmän irti, jos purjehtisi itsekin.


Seuraavan oletan kuitenkin olevan oikea virhe, mutten tiedä, onko lapsus kääntäjän vai kirjoittajan: Lähistöllä asuneena on pakko huomauttaa, että jos kävellään Helsingissä Olympiaterminaalin ohi Pyhän Henrikin katedraalille, ei matkalla kuljeta (ylipäätään puuttoman) Laivanvarustajankadun lehmusten alla. On tarkoitettu varmasti Laivasillankatua.


Niin, pienessä romaanissa on vielä tuo katolisuuskin. On siinä myös kreikkalaista mytologiaa ja paljon muutakin kiehtovaa. Tunnelma on kiehtovan hämärä ja painostava, ja kertojaratkaisultaan sekä rakenteeltaan kirja on loistava. Olen pahoillani, jos kaikki tämä kuulostaa liiankin ylistävältä, mutta olen polvillani tämän kirjan äärellä, joka saa minut myös kaipaamaan vanhaa kotiseutuani.


"Tuuli kävi heikosti lounaasta. Liuskasaaren ulkopuolella pyöri muutama ahkera kilpapurjehtija 49:llään. Valkoposkihanhien nauha lensi yli Agricolankirkon tornin ja jatkoi kohti etelää avomerelle. Ihmisiä istui paitahihasillaan Caruselin terassilla. Vaahterat loistivat punaisina Ullanlinnan meripuistossa. Aurinko paistoi Eiran pastellinvärisiin julkisivuihin, muutama auto liukui ääneti pitkin Kaivopuiston rantaa, Suomenlinnan lautta näytti leikkiveneeltä ruotsinlaivan rinnalla, joka kohosi Olympialaiturin kupeessa, ja korkealta kukkulaltaan katseli Suurkirkko tyytyväisenä tätä kaikkea."


Syyspurjehduksella ovat ajelehtineet myös Katja, Maria ja Leena Lumi, ja oma aiempi arvioni Bargumin Syyskesästä löytyy täältä.


Kirja on luettu osana Underbara finlandssvenskar vid papper -haastetta.

34 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, joka sai minut malttamattomana odottamaan aikaa jolloin ehdin Syyspurjehduksen pariin. <3

    Bargumilta olen aiemmin lukenut vain novellikokoelman Jäähyväisiä, joka oli omalla tavallaan hieno, muttei kuitenkaan noussut parhaimpien lukukokemusteni joukkoon. Yritän saada kirjoitettua siitä(kin) lähiaikoina. Nyt elän täällä Haahtela-huumassa, seuraavat pari omaa tekstiäni myöhemmin tällä viikolla lienevät Haahtelaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti sinunkin kirjasi. :) Minulle Bargumin Syyskesä oli jo hieno, muttei ihan näin hieno.

      Poista
  2. Karoliina, jos sinä olet polvillasi tämän ääressä, niin minä olen rähmälläni. Syyspurjehdus oli minulle tämän vuoden tähän asti kovin ylläri. Niin tyylikäs, älykäs, varjoihin kätkeytyä, purjehtiva...en sanotuksi saa.

    Ehdottomasti parempi ja arktisempi, merellisempi kuin Graham Greenen Jutun loppu, mutta en voi olla vertaamatta, sillä molemmissa kolmiodraama ja katolisuus ja sitten nainen katuu...liikaa. Mietin valtavasti Eliniä...

    Nyt pidin siitä, että ratkaisut jäivät auki. Se toimii joskus aivan loistavasti.

    Olen onnessani, että pidät tästä, sillä jaettu rakkaus on upeinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä jotakin ihan muuta. Olen nähnyt Jutun lopun vain elokuvana, mutta sekin teki vaikutuksen jo niin. Osaltaan tietysti siksi, että mukana oli suosikkinäyttelijättäreni Julianne Moore. Myös Ralph Fiennes on aika namu.

      Olet oikeassa siinä, että myös kirjallisuudessa rakkaus on ihana jakaa muiden kanssa!

      Poista
  3. Mitä minä osaisin tähän sanoa, niin, kunpa olisin purjehtimassa nyt. Kunpa osaisin paremmin ruotsia. Ihana arvio, salaperäinen ja silti antaa paljon niin että tahdon mukaan. Huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Linnea! Olen varma, että viihdyt purjehduksella, kun sinne saakka pääset. <3

      Poista
  4. Aargh, miksei tätä myydä missään? Ensimmäinen blogiarvio ilmestyi varmaan jo kolme viikkoa sitten, mutta kirjaa ei vaan näy kaupoissa ainakaan täällä Tampereella. Olisi kiva päästä edes vähän selailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä outoa. Olin vielä tänään Tammella, mutta unohdin kysyä asiasta. Harmi!

      Poista
  5. Karoliina, mitä sanot Pekan kommenttiin? Olen usein etsinyt kaupoista uusien kirjojen lisäkappaleita lahjoiksi ystäville etc. ja kirjaa ei saa mistään. Olen tutuimmalle kustantajalle tästä valittanut, mutta siinä on jotain 'kauppapoliittista' juttua, mitä missäkin myydään etc. Kun tulee oikein hyvä kirja, pitää ihan paniikissa lähteä liikkeelle ja etsimällä etsiä. Varmin nakki oli ostaa kirjoja kirjamessuilta, mutta että raahata niitä nyt Hasasta harjukaupunkiin, mutta niin vain tein. Nyt aion iskeä Jyväskylän kirjamessuilla, sillä annan lahjoiksi vain kirjoja, paitsi joskus leffoja.

    Arvaa miten kirjoja myytäisin ihan sikana? Niiden pitäisi olla kaikkien marketeissa. Olen seurannut, kun uupuneet naiset lykkivät niitä viikonlopun ruokaostoksiaan, miten helposti siihen lähtee sisutuslehden lisäksi mukaan kirja. Itse muuten kuulun samaan sarjaan, mutta niitä kirjoja, jotka kiinnostavat minua, löytyy harvoin marketeista ja kirjakaupat ovat vieläkin kauempana. Viikon megaostosten joukkoon kirja solahtaa niin mukavasti...

    Kuten Pekka tuossa kysyy, olen kerran jos toisenkin meilannut useille kustantajille: 'Miksei tätä myydä missään?' Ostajia olisi, mutta ei ole tavaraa...tai ei keskitytä myyntiin.

    nimimerkki
    kauppiaan tytär

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Kauppiaan tytär, hih, niin kuin tuossa Pekalle sanoinkin, unohdin kysyä asiasta tänään Tammella, vaikka minun piti. Pitäisihän kirjoja olla saatavilla silloin, kun ostajia olisi. :/

      Poista
  6. Arvasinkin, että pidät tästä. <3 Ja kirjoitit niin hienosti, että elin Bargumin teosta uudelleen sinun tekstiäsi lukiessani. Syyspurjehdus muuten on paitsi meren, myös Helsingin kirja. Minulle sisämaan tytölle ehkä jotenkin vielä enemmän jälkimmäistä: vaikka moni merkityksellinen asia tapahtuu purjehdusreissun aikaan, niin silti moni sitä edeltävä ja sen jälkeinen Helsingissä.

    Luulen, että tämä on kirja, joka kestää monta uudelleenluentaa ja antaa aina jotain uutta.

    Pekan ja Leenan kommentteihin viitaten, on tosi kurjaa ettei hyvää kirja löydy kirjakaupoista. :( Onko, Leena, Tammi tulossa Jyväskylän kirjamessuille? Jos on, luulisi tätä löytyvän. Jos ei, niin voi olla vaikeampaa. Toivottavasti onnistut tekemään hyviä ostoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Ja tosiaan, Helsingin kirja tämä oli. Kuten sanoin, liikuttiin minulle tutuilla kulmilla ja se sai aikaan kaipauksen. Välillä oltiin taas toisilla vanhoilla kotikulmillani Töölöössä ja Sibelius-puistossa, jossa aina istuin. Voihan nostalgia ja kaipaus! Ja mikä ihana kirja!

      Tämä oli niin lyhyt ja nopealukuinen, että tähän on helppo tarttua uudelleen, ja koska teksti oli täynnä piilotettuja merkityksiä (näin ainakin uskon) uudelleenluenta antaa varmasti paljon kerta toisensa jälkeen. Ihaninta olisi lukea tämä aina syksyisin.

      Poista
  7. Hei kaikki ihanat! Palaan vastailemaan kommentteihin paremmin vähän myöhemmin, mutta kiireisimmille tiedoksi, että ainakin Tammen nettikaupasta Syyspurjehdusta saa: http://www.adlibris.com/tammi/product.aspx?isbn=9513165973

    En tiedä, miksei sitä kaupoissa ole. Harmillista.

    VastaaPoista
  8. Katja, en tiedä vielä tuleeko Tammi. Isot tohtivat olla poissa harjukaupungin messuilta, mutta eivät mielestäni aina. Väkeä on kuin meren mutaa, koska samassa on niin viini- kuin vapaa-ajanmessut. En ole yhtään vielä ehtinyt seurata mitään tiedotuksia tämän vuoden tapahtumasta.

    Karoliina, vieläkin on paljon ihmisiä, jotka eivät osta netistä. Minä olen siihen kyllä nyt jo osin kirjoissakin ryhtynyt, mutta tiedän monia, jotka eivät ikinä ala siihen. Kyllä kirjojen pitäisi kohdta ostava asiakas kaupoissa, mutta eihän tämä ole tietenkään sinun vikasi;-) Mutta sanaa voisi levittää kustantamoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tietenkin samaa mieltä, että kirjoja pitäisi olla kaupoissakin, vaikka olen itse innokas nettishoppailija. :)

      Poista
  9. Voi kun Tammi, Otava ja Södikkakin tulisivat tänä vuonna messuille! Kun ne vaan kuihtuvat muutenkin vuosi vuodelta kun nuo samaan aikaan olevat muut messut valtaavat tilaa.

    Bargumiin en ole vielä tutustunut, mitta kiehtoo kovasti ja Pekan tavoin haluaisin ensin vähän selailla kirjaa. Täytyypä katsella kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastosta toivottavasti löytyy - ja ainakin vanhempaa tuotantoa. Syyskesä on ainoa, jonka olen siitä lukenut, mutta suosittelen sitäkin hyvin lämpimästi!

      Poista
  10. Kuinkahan hyvissä ajoin etukäteen noita arvostelukappaleita yleensä mahdetaan lähetellä? Uskon ja toivon, että tässä on nyt kyse vain jostain julkaisuaikataulun kiemuroista ja Syyspurjehdus saadaan pian kauppoihinkin. Ajattelin ensin, että en raaski ostaa sitä, kun olen vastoin tapojani ostanut lyhyessä ajassa parikin täysihintaista kirjaa, mutta jos ja kun tämä tulee joskus myyntiin, saa nähdä miten äijän käy. Kyllähän sitä mielellään tukisi hyviä (vähän myyviä) kirjailijoita, ja ehkä olisi muutenkin kohtuullista maksaa yhdestä Bargumista vähän enemmän, kun tähän mennessä olen haalinut miehen kirjoja eurolla kappale. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kyse ei ole sellaisista erillisistä, pehmeäkantisista ennakkokappaleista (joita minusta Tammi ei harrasta), niin arvostelukappaleet tulevat mielestäni yleensä samaan aikaan kuin ne menevät kauppoihinkin. Tai sitten ero mitataan päivissä. Eiköhän tässä ole joku fiba vain tapahtunut. Mutta tästä kirjasta voisin maksaa itsekin uutuushinnan (ei se edes päätä huimaa näin ohuessa kirjassa), ja ehkä lahjaksi maksankin. :)

      Poista
  11. Niin...ja Jyväskylää kutsutaan Suomen Ateenaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Ateena ei ole juuri tällä hetkellä hyvä vertauskohde. :) Mutta Jyväskylä on ihana kaupunki!

      Poista
  12. Kuten Katja, niin minäkin toki arvasin, tai tiesin, että pidät tästä :). Itse _pidin_ kyllä Syyskesästä vieläkin enemmän kuin -purjehduksesta, mutta voisin ehkä sanoa, että jälkimmäinen on vielä _taitavampi_.

    Rufus-koiran merkitys jäi minulta ihan huomaamatta, pitää palata siihen. Kirjassa oli niin paljon symboliikkaa, että kaikki ei tosiaan kerralla avaudu. Uudelleenlukemista odotellessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että pidit Syyskesästä enemmän. Minulla se ei tullut ehkä tarpeeksi lähelle kuitenkaan, vaikka arvostin sitäkin tosi paljon. Tämä Syyspurjehdus oli suurempi kokemus.

      Voi, haluaisin jutella Rufuksesta jonkun kanssa. Lue kirja pian uudelleen, jooko? :)

      Poista
  13. Syyspurjehdus alkoi kiinnostaa kovasti, jo ihan sen takia että sinä, jolla on sana hyvin hallussa, meinaat jäädä sanattomaksi :) Purjehdus aiheena tosin hieman arveluttaa, tulee mieleen heti Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin, johon en oikein ihastunut (mutta joka jätti jälkensä minuun eli uusintalukua vaatisi?)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, minua on kyllä vaikea saada sanattomaksi, ja tulihan sitä tästäkin lopulta jaariteltua. :) En usko, että purjehdus tässä haittaa kuitenkaan ketään. Se on mukana, mutta romaani on sen verran lyhyt ja tiivis, ettei mihinkään ehdi mitenkään kyllästyä. Ja kuten Katja tuossa yllä sanoi, ainakin hänelle tämä on vielä vahvemmin Helsinki- kuin purjehdusromaani. Rohkeasti vain Syyspurjehduksen kimppuun! :)

      Poista
  14. Tänään näin vihdoin Syyspurjehduksen Akateemisessa. Mutta sinne se jäi, olisi maksanut kahdeksan euroa enemmän kuin esim. Adlibriksellä. Huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovat on hintaerot. Mutta nyt pääsit kuitenkin hipelöimään kirjaa ja voit tilata sen netistä. Vai oliko sinulla joku muu syy siihen, ettet halua ostaa kirjoja nettikaupoista?

      Poista
    2. Ei varsinaisesti muita syitä kuin että se tuntuu jotenkin "hengettömältä" eikä kirjoja saa heti käsiinsä. Mutta nyt on Syyspurjehdus ja yksi toinenkin kirja tilattu.

      Totta kai ymmärrän, että oikea kirjakauppa joutuu veloittamaan kirjoista enemmän, mutta rajansa kaikella, tässä tapauksessa hintaeroa oli yli 42 prosenttia! Luulisi kuitenkin, ettei Adlibris saa kotimaisia kirjoja kustantajalta sen halvemmalla kuin Akateeminenkaan, vai?

      Mutta joo, ehkä olen jo valittanut tarpeeksi tämän kirjan tiimoilta. Toivottavasti se sitten vastaa odotuksia. :)

      Poista
    3. Voi kun olet suloisen periaattellinen tai vanhanaikainen, mutta tosiaan joskus on hyvä joustaa, esimerkiksi kun tilanne on tuollainen. Ihan järkyttävä hintaero kyllä, tuo prosentti avasi silmiäni vielä lisää.

      Ja saa täällä napista, blogit ovat erinomainen alusta asialliselle kirjanapinalle. :) Uskallan kyllä luvata, että Syyspurjehdus korvaa sinulle kaiken nähdyn vaivan!

      Poista
    4. No nyt annoin ehkä hitusen vääränlaisen kuvan itsestäni. :) Olen kyllä välillä tilaillut kirjoja paljonkin, lähinnä juuri Adlibrikseltä. Aiemmin en juurikaan raaskinut ostaa täysihintaisia kirjoja perinteisistä kaupoista, ja muutaman euron säästökin sai helposti suosimaan nettikauppaa. Nykyään olen ajatellut, että voin hemmotella itseäni ja ostaa kirjan kaupasta juuri silloin kuin haluan, vaikka se olisikin vähän kalliimpi. Mutta näköjään jonkinlainen kipuraja on edelleen olemassa... Nettikaupoissa on myös se hyvä puoli, että kannattaa aina tilata useampia kirjoja samalla vaivalla, ja samalla säästää enemmän. ;)

      Poista
    5. Höh, olisit vain antanut minun pitää mielikuvani sinusta piippu suussa divareita koluavana ja nettikaupoille tuhahtelevana tweedherrasmiehenä. :)

      Poista
    6. :) Divarien koluamista en varmasti lopeta ikinä!

      Poista
  15. Niinpä, miksihän tosiaan se Rufus sai niin ison osan tässä? Sekin vaan jätettiin katselemaan ikkunasta vaikka oli toisaalta niin tärkeä. Miten se meneekään se sanonta että we always hurt most those who we love, liittyisköhän tämä jotenkin siihen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla. Minä jotenkin ajattelin sitäkin, että Rufusta siirreltiin omistajalta toiselle, vähän kuin Eliniä. Vaikkeivät miehet nyt sentään konkreettisesti häntä omistaneet.. Mutta en tiedä, voin olla aivan hakoteillä ja nyt jo pari kuukautta lukemisen jälkeen asioita on unohtunut. Mutta tarkoitus on lukea tämä uudelleen jo syksyllä, ehkä se sitten avautuu paremmin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...