tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tove Jansson -tiistai: Kesäkirja

Tove Jansson: Kesäkirja (Sommarboken).
Kustantaja: WSOY, 1972.
Suomentanut: Kristiina Kivivuori.
Kansi: Tove Jansson.
Sivuja: 143.
Genre: Episodimainen pienoisromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Sophia ja isoäiti istuutuivat rantaan puhuakseen asiasta lisää. Päivä oli kaunis, mainingit pitkiä ja tyyniä. Juuri sellaisena päivänä, mätäkuussa, voi sattua että veneet lähtevät yksinään pois rannoiltaan. Isoja vieraita esineitä hakeutuu mereltä maihin, yhtä ja toista uppoaa, yhtä ja toista nousee pintaan, maito happanee ja korennot tanssivat vimmatusti. Sisiliskot eivät pelkää. Kuun noustessa punaiset hämähäkit pariutuvat asumattomilla luodoilla, koko kallio on yhtä ja samaa tiuhaa hämähäkkimattoa, jossa vilisee pieniä, hurmioituneita olioita."


Muistan, kun minulle suositeltiin ensimmäisen kerran Tove Janssonin Kesäkirjaa. Se oli opiskeluaikaa, jolloin lukutoukkamaisessa elämässäni oli kaunokirjallinen kuiva kausi. Luin toki paljon opintokirjallisuutta, eivätkä nuo vuodet muutenkaan kuivia olleet: tuolloinkin oltiin matkalla baariin, Lostariin. Seisoin ystäväni Elinan kanssa hänen silloisen asuintalonsa edessä Annankadulla, odotimme että loput ystäväporukasta tulisivat alas. En tuohon aikaan tosiaan lukenut paljon kaunokirjallisuutta tai keskustellut siitä ystävieni kanssa, mutta jostain syystä - en muista mistä silloin puhuimme - Elina sanoi, että minun olisi ihan pakko lukea Kesäkirja.


Siitä on noin kymmenen vuotta aikaa ja vasta nyt minä tuon kirjan luin. Itse asiassa tartuin Elinan suositukseen heti, mutta en silloin muistanut, mistä Janssonin "aikuisteoksesta" oli ollut puhe, ja luin Kuvanveistäjän tyttären. Hyvä sekin oli, mutta en muista siitä enää paljon.


Kuten ylläolevasta arvosanasta näkee, minäkin rakastuin Kesäkirjaan niin monen muun tavoin. Se on todellinen suuri pieni kirja, oikea malliesimerkki sellaisesta. Mietin vähän, avautuisiko kirja minulle, Järvi-Suomen kasvatille, sillä vaikka minusta olisi hienoa olla saaristossa viihtyvä rannikkoihminen, en lainkaan ole. En ole oppinut ymmärtämään karun ulkosaaristoluonnon päälle, vaan kaipaan vehreitä metsiä. Merikin on minusta lähinnä pelottava.


Onneksi Kesäkirja oli silti hurmaava. Hienointahan siinä on ehdottomasti isoäiti. Hän on hieman hapan ruttumuori, mutta kauhean viisas ja pohjimmiltaan lämmin, vaikkei ollenkaan makeileva lapsenlapsensa kanssa. Hän on yhtä aikaa lapsen tasolla ja ihan omallaan. Voi, kun saisi kasvaa sellaiseksi vanhukseksi!


"Luodolla ei ollut venerantaa, vain korkea soravalli. Keskelle soravallia johtaja oli pistänyt ison taulun, jossa oli mustilla kirjaimilla: Yksityisalue. Maihinnousu kielletty.


Me menemme maihin, sanoi isoäiti, hän oli hyvin vihainen. Sophia näytti pelästyneeltä. Siinä on suuri ero, hänen isoäitinsä selitti. Kukaan hyvinkasvatettu ihminen ei mene maihin toisen saareen, kun se on tyhjänä. Mutta jos ne pystyttävät taulun, niin silloin mennään, sillä se on haaste.


Niin tietysti, Sophia sanoi, hän kartutti vakavasti elämäntuntemustaan. He kiinnittivät veneensä tauluun."


Isoäidin lisäksi kirja kertoo tosiaan Sophiasta, lapsenlapsesta, ja vähän myös tämän isästä, joka on kuitenkin jännittävästi taustalla, oikeastaan pelkkä statisti, vaikka hänellä selvästi merkittävä rooli tyttärensä elämässä onkin. 


Tove Janssonista ei voi oikein puhua puhumatta muumeista. Jostain olen joskus lukenut, että nimenomaan Kesäkirja olisi mainio kirja aikuiseksi kasvaneelle muumifanille, ja niinhän se on. Kuten lienee jo käynyt selväksi, isoäidissä on paitsi Ruttuvaaria myös Pikku Myytä ja Nuuskamuikkusta nyt ainakin. Kirja vilisee myös muuten muumimaista maisemaan ja elämänfilosofiaa, viisaita lausahduksia.


"Eriksson on pieni ja vahva ja samanvärinen kuin maisemakin, silmät vain olivat siniset. Hänestä puhuttaessa ja häntä ajatellessa tuntui luonnolliselta kohottaa silmänsä ja katsoa kauas merelle."


Olen puhunut viime aikoina siitä, että haluaisin keksiä kirjoja, joita lukisin aina samaan aikaan joka vuosi. Kyllä Kesäkirjasta voisi tulla sellainen. Luin tämän nyt juhannuksena ja vaikkei meillä ole mitään vakiintunutta juhannuksenviettotyyliä tai -paikkaa, perinteeksi voisi tulla lukea silloin Kesäkirja - ja perään sopisi hyvin Vaarallinen juhannus.


"Vettä! kiljui Sophia, hän juoksi katsomaan poppelia ja näki mitä odotti näkevänsä, vihreän juuriverson. Samassa tuli sade, lämmin ja raju, ja saari tuli kaksin kerroin siunatuksi.


Isoäiti oli saanut säästää kaiken ikänsä, siksi hän oli herkkä tuhlaamaan. Hän näki, miten suo ja tynnyrit ja jokainen kallionkolo täyttyivät ja vuotivat yli äyräittensä. Hän katseli patoja, jotka olivat ulkona tuulettumassa, ja tiskejä, jotka pesivät itse itsensä. Hän huokaisi onnesta, ja ajatuksiinsa vaipuneena hän otti kahvikuppiin vettä juomavesikannusta ja kaatoi sen päivänkakkaralle."


Kirjabloggaajista Kesäkirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin MarjisJenniSatu ja Ina, ja ulkomaisistakin esimerkiksi The Captive ReaderTrevor ja Iris.


Luin kirjan osana haasteita Kuusi kovaa kotimaista, Underbara finlandssvenskar vid papper ja Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti.



29 kommenttia:

  1. Hauska sattuma, että juuri tänään luin Kesäkirjasta tuon jutun taikauskosta, jolla aloitit postauksesi. Näihin Toven kertomuksiin ei kyllästy koskaan! Sophiassa näen Toven pikkutyttönä, mikäli elämänkertoihin on luottamista ja isoäiti, kuten kirjoitit, on yliveto. Tyypillistä Tovemaisuutta näin Sophiassa myös silloin, kun hän malttamattomana pistää isoäidin jatkamaan keksimäänsä kertomusta kastemadosta. Oma kirjani on nykyään irtolehtipainos, eli paljon luettu:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarissa, olipa tosiaan hauska sattuma! Ja ihania asioita nostit kirjasta esiin. <3 Voisin kuvitella, että vuosien saatossa myös minun kirjani alkaa näyttää hyvin luetulta. Jo nyt sen kansipaperi meni vähän kiharalle lasten eväsmehusta. :)

      Poista
  2. Samainen kirja löytyi minunkin juhannuslukemistostani. Mitä olisi kesä ilman Kesäkirjaa! Sisämaan asukkia meri ja saaristo miljöinä aina kiehtovat. Kesäkirjassa jotenkin lohdulliselta tuntuu, että pelottava meri palauttaa myrskyn huuhtomat kattilat. Merikin on siis jotenkin inhimillinen! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, tuo kattilahuomio on kyllä hyvä. :) Meri ja saaristo kiehtovat minuakin, mutta ne eivät saa miljöönä huokailemaan samalla tavalla kuin joku muu.

      Toivon, että Kesäkirja on myös minulla osa jokaista kesää tästä lähtien.

      Poista
  3. Ihana Kesäkirja! <3 Luin itsekin kirjan ensi kertaa vasta viime syksynä, viimeisenä kesäisenä päivänä. Lukemisen jälkeen alkoi oikea syksy sateineen ja kirjasta bloggaaminen jäi. Aion lukea Kesäkirjan tänä kesänä uudelleen, ja nyt vihdoin blogatakin siitä. :)

    Kesäkirja on niin täynnä lämpöä, hyväätekevää tunnelmaa ja viisautta, ettei siihen voi muuta kuin rakastua. <3

    Ja ihanasti kirjoitit taas kerran, Karoliina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, aika ihana muisto tuo Kesäkirjan lukeminen kesän viimeisenä päivänä. <3 Minustakin tuntuu, että tähän rakastuu väkisin. Vielä lukiessa mietin, että rakastunko todella, mutta kyllä niin sitten kävi. :)

      Kiitos!

      Poista
  4. Ihanaa kun sinäkin ihastuit! Pitkä odotus palkittiin :)
    Kesäkirja on tosiaan niitä kirjoja, jotka jaksaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Sopii hienosti traditiokirjaksi!
    Itse olen parhaillaan Kuvanveistäjän tyttären loppusuoralla, olen lukenut sitä makustellen pieninä paloina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, pitkä odotus tosiaan palkittiin ja minäkin olen sitä mieltä, että tässä on ainesta traditiokirjaksi - millainen kirja monelle jo onkin.

      Kuvanveistäjän tytär täytyy lukea varmasti joskus uudelleen, mutta ehkä ensin kuitenkin lukematon Toven tuotanto. :)

      Poista
  5. Tämä on ihana, ihana, ihana niin! Minä luen Kesäkirjaa joka kesä, aina novellin tai kaksi vuotta kohti. En tiedä, monesko keirros on menossa, mutta Kesäkirja on yksi kirjahyllyni ehdottomista aarteista.

    (Ja Kuvanveistäjän tytär on vähintään yhtä ihana.)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin on, niin. <3 Tuokin voisi olla hyvä tradition muoto, että lukisi yksittäisiä lukuja vuosittain, sillä ne toimisivat aivan hyvin niinkin.

      Poista
  6. Hyvä postaus.
    Luin tämän hiljakkoin ruotsiksi.

    Sinun postauksesi herätti mielleyhtymän. Muistaakseni Tove Janssonin veljentytär on nimeltään Sophia Jansson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke. Luulen, että minäkin luen tämän joskus vielä ruotsiksi. Luin äskettäin loppuun toisen Janssonin teoksen ruotsiksi ja se sujui ihan mukavasti.

      Toven veljentytär on tosiaan nimeltään Sophia. :)

      Poista
  7. En osaa lisätä mitään kirjoitukseesi: isoäiti on kirjallinen suosikkihahmoni ja muutenkin olen kirjasta ihan samaa mieltä!:)

    Suurkiitokset ulkomaisista kirjankansista ja noista blogilinkeistä. Tutustun bloggauksiin varmasti! Olen joskus ihastellut englanninkielisiä Janssonin teoksia Akateemisessa ja ajattelut, että ne ovat niin houkuttelevia, että pelkästään niistä voisi blogata.

    Janssonin veljentytär on tosiaan Sophia. Minusta Kesäkirjan saaressa on paljon samaa kuin Toven kesämökkisaaressa (josta on kirja Haru - eräs saari) ja myös muumikirjoissa on paitsi samankaltaisia hahmoja myös samanlaista maisemaa/puutarhanhoitoa. Ihania, erilaisia kirjoja, mutta aina sama tovemaisuus mukana!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kävin pitkästä aikaa blogini roskapostikansiossa, jonne spämmi automaattisesti menee, ja jostain syystä myös tämä kommenttisi oli joutunut sinne - ja jäänyt kuukausiksi. Höh.

      Ihana kommentti kuitenkin, jonka kyllä muistan lukeneeni tuoreeltaan sähköpostin kautta, mutta jota en sitten muistanut täältä kaivata.

      Hyvä, Tove ja Kesäkirja!

      Poista
  8. Kiva kun laitoit noita linkkejä ulkomaisiin arvioihin, riennän lukemaan! Ja vieraskieliset kannetkin on mielenkiintoisia, ihmeen makeita kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, hauskaa että ilahduit noista ulkomaisten arvioiden linkeistä! Niitä olisi paljon enemmänkin. Minustakin nuo ulkkarikannet olivat aika kivoja, tosin valitsin aika hyvän otoksenkin niistä. :)

      Poista
  9. Minun on jo parin vuoden ajan ollut tarkoitus lukea tämä! Haluaisin tämän tosin suoraan omaksikin ja siksi en ole varaillut esim kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, minulla oli aika sama, ja nyt kun sain kirjan sopivasti omaksi (Kiitos, Linnea!) oli se viimein myös luettava. Onneksi luin.

      Poista
  10. Tämä odottaisi hyllyssä lukemistaan, pitäisi tarttua pikimiten, kun kesä vielä on parhaimmillaan. Tai voisihan tätä tietysti talvellakin lukea ja fiilistellä mennyttä tai tulevaa kesää. Itse luin juhannuksen aikaan Eeva Kilven Häätanhun, joka myös oli erinomaisen kesäistä luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, minä luen mielelläni vuodenaikasidonnaisia kirjoja "oikeaan aikaan", mutta on ihan totta, että niiden avulla voi myös ihanasti siirtyä kaipaamaansa vuodenaikaan.

      Huomasin, että olit kirjoittanut Häätanhusta, jota muistan jonkun muunkin suositelleen kesäisenä kirjana. Minulla on tarkoitus tutustua Kilven tuotantoon paremmin tänä vuonna ja pitää katsoa, jos ehtisi vaikka loppukesästä tanhuilemaan. :)

      Poista
  11. Ihanaa että luit ja pidit <3

    Minä rakastan Toven meri-kuvauksia - sekä kuvia että tekstejä - ja jokin osa minua kaipaa aina meren rannalle ja ulkosaaristoon. Oikeasti kun harvemmin pääsee minnekään karuille kallioluodoille, toimivat Toven kirjat hyvänä korvikkeena.

    Isoäiti on tosiaan mainio, Sophia samoin, ja tietysti näiden kahden välinen suhde on myös aivan ihanasti kuvattu.

    Mielenkiintoista, että noissa ulkomaalaisissa versioissa ei olekaan tuota tuttua Toven kansikuvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, voin vain kuvitella, kuinka tämä kirja on vielä tehokkaampi niille, jotka rakastavat merta ja ulkosaaristoa. Isoäidin ja Sophian suhde on kyllä huippu - hirveän rehellinen. Olisi tosiaan ihana olla samanlainen isoäiti joskus. :)

      Kyllä ulkomailla on muuten julkaistu myös Toven kuvittamaa kantta, mutta en välittänyt ottaa sitä tilan puutteen vuoksi tuohon toista kertaa. :)

      Poista
  12. Ihanaa, että sinäkin ihastuit tähän :) Kesäkirja vain on niin <3

    Minäkin luin tämän vasta viime kesänä, mietin jo uusintalukemista juhannukseksi mutta luinkin sitten Vaarallisen juhannuksen. Onneksi Kesäkirja löytyy omasta hyllystä, joten voin palata siihen heti halutessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, tuo Vaarallinen juhannus voisi olla myös hyvä ottaa traditiokirjaksi. Se on yksi suurimmista suosikeistani muumikirjojen joukossa!

      Poista
  13. Sain aikoinaan olla samassa palkintoraadissa Tove Janssonin kanssa, luullakseni ainoassa, missä hän on ollut. Hän nimittäin sanoi aina toivoneensa pääsyä johonkin raatiin, mutta kukaan ei ollut tätä ennen kutsunut.

    Kerroin hänelle loppukaronkassa, että Kesäkirja kuuluu rakkaimpiin kirjoihini, ja hän sanoi sen olevan itselleenkin hyvin tärkeä. Se on tosiaan pieni kirja täynnä suurta viisautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, voi miten hieno, henkilökohtainen muisto Tovesta. Olen hyvällä tavalla kateellinen. :)

      Poista
  14. Ihanaa että iski! Minä en ole vielä tätä ehtinyt edes avata mutta kirja pääsi jo makuuhuoneen kirjakaappiin odottamaan vuoroaan. Minä viihdyn jostain syystä saaristossa ja merellä, mutta mukavaa että avautui myös "Järvi-Suomen kasvatille". :)

    Ihanaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos sinulle kirjasta! <3 Kyllä tämä tosiaan avautui tällaiselle sydämeltään sisäsuomalaisellekin, mutta luulen tämän olevan vielä ihanampi sydämeltään saaristolaisille. :)

      Ihanaa heinäkuuta myös sinulle!

      Poista
  15. Ennen kuin alan vastata yksilöllisesti kommentteihinne, haluan pahoitella yleisemmin reagoinnin kohtuutonta viipymistä. Blogini on nyt kohmeessa, ei voi mitään. Yritän silti pitää sitä elossa, kunnes minulla on taas resursseja kirjoitella, vastailla ja kommentoida säännöllisemmin. Kiitos siis teille kaikille, jotka viitsitte käydä lukemassa ja jättää puumerkkejänne laiskuudestani huolimatta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...