perjantai 10. elokuuta 2012

Pohjoismainen perjantai - Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (En sannolik historia).
Kustantaja: WSOY, 2012.
Suomentanut: Laura Jänisniemi.
Sivuja: 308.
Genre: Pohjoismainen ihmissuhderomaani.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Tällä kertaa kevät oli tervetulleempi kuin koskaan ennen. Välillä Helena ajatteli, että kunhan kuluisi vuosi, kaikki tuntuisi paremmalta. Syksy ja talvi olivat kohta takana, nyt puuttuivat vielä kevät ja kesä, ja sitten kaikki päivämäärät olisi ohitettu. 'Niin kuin yleensä' tarkoittaisi heidän uutta elämäänsä. Hän ja Emilie voisivat sanoa 'viime vuonna me' ja tehdä saman uudelleen, jos haluaisivat. Piti luoda uusia traditioita, joista ei enää puuttunut ketään."

Luin Karin Alvtegenin Todennäköisen tarinan kahdessa erässä. Aloitin ennen heinäkuun puoliväliä, mutta sitten lähdimme pariksi viikoksi Englantiin, jonne halusin mukaan vain brittiläisiä kirjoja. Alvtegenin luin loppuun palattuamme, elokuun puolella. En tiedä, tekikö lukutauko kirjalle hallaa vai haipuiko se oikeasti loppuaan kohden, mutta minulle kirjan alku oli selvästi jälkipuoliskoa parempi ja teos siksi lopulta vähän pettymys. Annoin kirjalle kuitenkin kohtalaisen hyvät pisteet, sillä pidin alusta niin paljon.

Alkua luin kesän ollessa vielä kukkeimmillaan, pihamme terassin ilta-auringossa, valkoviinilasillisen kanssa. Taitoin tai olisin halunnut taittaa joka toisen sivun hiirenkorvalle, kirjailijalla tuntui olevan niin paljon hyvää sanottavaa. Ajattelin kyllä myös, ettei tarina itsessään niin kummoinen ole eikä tekstikään henkeäsalpaavaa, mutta olin silti kovasti ihastunut kirjailijan ajatuksiin ja viesteihin.

"Hän oli aina pitänyt vanhastakaupungista. Hänestä oli leppoisaa kuljeskella sen kujilla, astella katukivillä, joita oli tallattu jo satoja vuosia, sellaisten talojen välissä, jotka olivat tarjonneet suojan monille sukupolville. Noiden ihmiskohtaloiden säikeet punoutuivat toisiinsa. Katkeamaton virta tuntui turvalliselta. Antoi epämääräistä kuolemattomuuden tunnetta."

Kyllä kirjan jälkimmäiselläkin puoliskolla oli paljon hyvää ja kauniita ajatuksia, mutta tarina ei lopulta tosiaan oikein kantanut enkä erityisemmin kiintynyt kehenkään sen henkilöistä. No, niin sanottu kylähullu Verner oli kyllä aika vinkeä. Luin kirjaa jo loppukesän pimenevissä illoissa, sisätiloissa, vähän jo väkisin. Mutta ehkä väkinäisyys johtui vain siitä tauosta. Sinällään syksympi lienee oikeampi aika tälle teokselle.

Yleistäen voi kyllä sanoa, että pidän pohjoismaisesta kirjallisuudesta. Tietenkin kotimaisesta, mutta usein myös ruotsalaiset tai norjalaiset romaanit ovat kovasti mieleeni (tanskalaisia tai varsinkaan islantilaisia en ole niin lukenut). Ehkä ne ovat sopivasti yhtä aikaa vieraita ja tuttuja. Kirjallinen perinne on kaunopuheisempi kuin Suomessa, mutta romaanihenkilöiden jäyhä mentaliteetti on kotoisa.

Samaa tenhoa oli myös Todennäköisessä tarinassa, vaikkei se lopulta ihan nappikokemus minulle ollut. Nautin ruotsalaisista maalais- ja mielenmaisemista. Suomalainen kansi on muuten tälle kirjalle oiva, vaikka tuo viereinen ruotsalainen on valoisuudessaan houkuttelevampi. Suomi-kannen kuva on Marcin Klepackin/Fennopressin, mutta muuta tietoa en tekijöistä löytänyt.

Suosittelen kirjaa niille, jotka lukevat mielellään pohjoismaisen tasaiseen tyyliin kuvattua perhemurhetta ja -salaisuuksia, aikuisen ihmisen kasvua ja orastavaa rakkauttakin. Ja niille, joiden mieli on avoin.

"Helena nojautui taaksepäin ja katseli häntä. Andersia, viereisessä nojatuolissa istuvaa miestä, ihmistä, mysteeriä. Kaikista maailman paikoista Anders oli sattunut päätymään juuri sinne missä hän oli. 'Se mitä Verner sinusta sanoi, oli siis totta?'

'Kyllä, niin oudolta kuin se tuntuukin.'

Helena katsoi tuleen. Ajattelun muuttamisen vaikea taito. 'Myös se, mitä hän sanoi minusta, oli totta. En vain ollut valmis kuulemaan sitä.'

Hän nosti katseensa Vernerin kukkivaan kastanjaan. Maailma on vain jokaisen oma keksintö. Se on sellainen miksi sen teemme. Niin Verner oli sanonut.

Ehkä se ei ollut sen vaikeampaa.

Tai sitten juuri se oli vaikeaa."

Todennäköisestä tarinasta on pidetty kirjablogeissa. Siitä ovat kirjoittaneet minua ennen esimerkiksi Susa (jonka kirja pakotti ajattelemaan elämää, valintoja ja kangistuneita kaavoja), Tuulia (joka kiitti kirjaa siitä, ettei se tarjoillut mustavalkoisia ratkaisuja), Leena Lumi (jonka mielestä Alvtegen kutoo psykologista seittiä, johon lukija jää kiinni kuin kärpänen), Erja (joka näkee tarinassa perinteisiä motiiveja, mutta juonen kehittelyssä omaperäisyyttä), Elma Ilona (jonka kirja vangitsi kuin dekkari) sekä Rachelle (jolle Alvtegen-fanina tämä oli parhautta).


Osallistun kirjalla ainakin Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen (Ruotsi).


PS. Kirjavan kammarin loma on nyt siis ohi. On ollut upea kesä, olen lukenut sopivasti ja hienoja kirjoja, joita on nyt paljon rästissä odottamassa purkamistaan blogiin. Monia muitakin postauksen aiheita olisi, mutta katsotaan, mitä ehditään. Vähän kankealta kirjoittaminen tauon jälkeen tuntui, mutta sitä oli kyllä kova ikävä ja kirjoittamiseen ylipäätään muodostui suorastaan fyysinen tarve, niin kuin lukemiseenkin, kun siitäkin jouduin välillä pitämään vähän taukoa. Joka tapauksessa kiva olla taas täällä, toivottavasti olette nauttineet kesästänne, ettekä pelkää kääntää katsettanne syksyyn!

17 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin blogiin!! Mä lui useamman Alvtegen psyk. jännärin jossain kohtaa. Pari ekaa oli tosi hyviä, mut sit alkoi tuntua toistolta. Ilmeisesti tässä on yritys kaunokirjallisempaan suuntaan? En vaan oikein syty tälle nyt, mutta ehkä myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja juu, ei tässä ole yhtään jännitystä tai rikoksia. Yllätyin, kun huomasin monen lukeneen tätä silti vähän kuin trilleriä, sillä en löytänyt sellaisia piirteitä kirjasta - mutten laske sitä sille miinukseksi. :)

      Poista
  2. Tätä oli jännä lukea just siksi, että tämä oli niin dekkarimainen ilman yhtäkään murhaa tai edes rikosta. Oli siis kiva miettiä, että mistä se dekkarin jännitys oikein syntyykään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kirjoitit Erja juuri yhtä aikaa kun vastasin anni.M:lle. Minä en siis nähnyt mitään dekkarimaista tässä. Vika lienee minussa! :D

      Poista
  3. kivaa kun olet back blogimaailmassakin :)

    Todennäköinen tarina oli kyllä oikein hyvä ja yllättävä erilaisuudellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin on, Susa!

      Minustakin tämä oli hyvä, muttei lopulta niin hyvä, kuin olin toivonut.

      Poista
  4. Kiehtovan oloinen kirja, jonka lukemista olen miettinyt. Harmi, ettet ihan täysin ihastunut. Se nimittäin saa minut hieman epäröimään tämän kirjan kohdalla, mutta ehkä varaan silti kirjastosta. Haluaisin vaan löytää jonkun huikean kirjan ja huikea tämä ei selvästikään ole, vaikka varmasti monin tavoin hyvä.

    Ja ihanaa, että olet palannut blogimaailmaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tähän on kyllä moni muu ihastunut enemmänkin ja minäkin siis aluksi. Saattaa oikeasti olla, että se lukeminen kahdessa osassa teki kokemuksesta huonomman kuin se olisi muuten ollut. Mutta ei, huikea tämä ei nyt minulle ollut.

      Ja kiitos! <3

      Poista
  5. Lämmin kiitos linkityksestä :) Hienoa, että ainakin jossain määrin tykästyit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, Rachelle, ja kyllä tämä oli ihan hyvä lukukokemus. :)

      Poista
    2. Se vielä piti sanoa, että minä ihastuin ehkä eniten juuri niihin elämänkatsomuksellisiin pointteihin, päinvastoin kuin sinä. :)

      Poista
  6. Karoliina, minäkin luin tätä ihan 'kaikki karvat pystyssä'. En ole mitään ennen tiennyt Alvtegenistä, mutta hänhän on kirjoittanut tiettävästi dekkareita.

    Olihan tämä jonkinlainen paljastuskirja kahden naisen ja yhden miehen sisälle. Naisten kohdalla tulee mieleen, että ainakin Anna-Karin on ihan oppikirjaesimerkki siitä, että 'älä tule kaltaisekseni.'

    Minustakin suomalainen kansi on upea. Se on kuin maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Alvtegen on tosiaan kirjoittanut dekkareita aiemmin, mutta vaikka sen tiesin, en silti nähnyt tässä mitään sellaista jännittävää. Muuta mielenkiintoista kyllä.

      Anna-Karin on surullinen hahmo, mutta ehkä hänelle kävi lopulta hyvin. :) Kauniissa kannessa on hienot värit, jotka maiseman kanssa sopivat hyvin tämän kirjan tunnelmaan.

      Poista
  7. Tervetuloa lomalta takaisin!

    Minulle oikeastaan kaikki tämän kirjan kaltainen kirjallisuus on ihan vierasta. Huomaan kuitenkin, että jotenkin nyt tuollainen "läheinen", tai siis pohjoismainen ja varmaan vielä enemmän suomalainen kirjallisuus houkuttaa, kun on jossain muualla.

    Tosi harmi, jos kirja alkoi lässähtää puolivälin jälkeen. Toisaalta nuo kuvaamasi kaltaiset ajatukset varmaan tekisivät kirjasta lukemisen arvoisen muutenkin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Tessa! Se on kyllä totta, että ulkomailla asuessa on eri tavalla kivaa lukea, kuunnella ja syödä suomalaista, hih.

    En ole vieläkään varma, lässähtikö kirja todella vai enkö vain päässyt siihen enää tauon jälkeen samalla tavalla mukaan. No, joka tapauksessa uskon, että kirjailija on fiksu nainen, ja sekin on jo paljon.

    VastaaPoista
  9. Tarkoitukseni oli lukea tämä kirja jo aiemmin, mutta jotain muuta kiilasi väliin. Kirja odottelee kuitenkin jo yöpöydälläni, ja luin ihastuneena suosituksiasi: "... niille, jotka lukevat mielellään pohjoismaisen tasaiseen tyyliin kuvattua perhemurhetta ja -salaisuuksia, aikuisen ihmisen kasvua ja orastavaa rakkauttakin. Ja niille, joiden mieli on avoin." Kuulostaa aika ihanalta. Luulen että tulen ihastumaan!

    Kiitos taas ihanasta arviotasi, sitä oli ilo lukea, vaikket ollutkaan kyseiseen kirjaan ihan kauhean ihastunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos itsellesi, ja kyllä tässä kirjassa tosiaan oli paljon ihanaa, vaikkei se minua lopulta niin koskettanut. "Vika" saattoi olla päähenkilössä, johon en kiintynyt tai samastunut. Toivottavasti tämä on sinulla nappivalinta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...